Seuraava mies löytyi netistä. Joo-o, kuulkaas. Sorruin ja täräytin nettiin deitti-ilmoituksen. "Etsinnässä kunnollinen ja kiva mies!" ja löytyihän se sellainen, ellei useampikin. Yhden kanssa juutuin keskustelemaan pitemmäksi aikaa. Vaikutuksen teki lähinnä ääretön määrä vittumaisuutta (tiedän, idiootiltahan tämä kuulostaa). Vaikutti niin narsistiselta tyypiltä, että pakkohan siihen oli tutustua.

Ja tutustuin. Ruma ku mummokalsarit ja käytöstavoiltaan ku kaivossa kasvanu vaan niin ällöttävän itsevarma että jäi kuvioihin.

Ensin oli auvoista. Pitkiä iltapäiviä, ihania öitä, villiä seksiä, aamukahvia sängyssä, pikkupusuja, rakkaudentunnustuksia puolin ja toisin. Tätä hulluutta kesti 4 viikkoa kunnes tajusin, että tänä vajaan kuukauden aikana olimme eläneet 20 vuoden suhtee pikana. Kotileikki alkoi vituttaa, tarvitsin tilaa ja aikaa. Mitä enemmän pyristelin, sitä enemmän mies koetti vangita. Pois pääsin vasta kun sanoin todella pahasti. Ja mitä tekee mies? Kostaa oikein viimeisen päälle ikävästi. Koskapa tämä on julkinen blogi niin jätettäköön kertomatta pahimmat, mutta tiivistettynä iski oikein kunnolla vyön alle. Ja mitä tekee nainen, jota on loukattu? No kostaa takaisin tietysti.

Tästä tulikin sitten näihin päiviin asti jatkunut tekstiviesti-maili-puhelinterrorisointi puolin ja toisin. Olenpa ollut helvetin tyhmä nainen. Lohdullista tässä suossa on ollut ainoastaan, että tämä mies on ainakin kolme kertaa pahempi. Ja lisäksi ihan helvetin tyhmä. Ilkeily on turhauttavaa jos vastapuoli ei osaa tappelusääntöjä. Tulee vähän sellainen olo ku pelais shakkia 3-vuotiaan kanssa. Voittaa tai häviää niin aina tulee vähän säälivä olo.